Rolfing®️

Rolfing, alkuperäiseltä nimeltään Rolfing Structural Integration on amerikkalaisen biokemisti, Ida P. Rolfin (1896-1979) 1950-luvulla kehittämä kehoterapia, jonka vaikutteita ovat mm. osteopatia sekä jooga. Ida Rolfin käsitys sidekudoksen roolista aktiviisena elinjärjestelmänä oli aikaansa edellä ja sellainen, jota nykytiedekin tukee. 

9B9A1043.jpg

Rolfing on manuaali- ja liiketerapiamenetelmä, jonka avulla voidaan voidaan lisätä stressinsietokykyä, energisyyttä sekä saada apua erilaisiin vaivoihin. Rolfingissa tähän pyritään parantamalla kehon ja painovoiman välistä suhdetta jokseenkin perustavanlaatuisella tasolla. Kyse on prosessista, jonka varrella työstetään ryhtiin vaikuttavaa laajempaa psykobiologista ulottuvuutta. Ryhti on suuressa määrin seurausta tavasta, jolla hahmotamme ympäristöämme ja, jonka pohjalta valmistaudumme vastaamaan siinä esiintyviin haasteisiin. Tämä ilmentyy konkreettisesti pystyasentoa ylläpitävien lihasten jännityksissä. Epäedullisessa ryhdissä on osaltaan kyse jonkinlaisesta traumamekanismista, jonka vuoksi emme reagoi ympäristöön "tässä ja nyt", vaan menneiden kokemusten pohjalta. Kyse on käytännössä yksipuolisesti jännittyneestä kehosta, jonka kannattelu pystyssä kuluttaa liiallisesti energiaa, eivätkä elimistön tasapainon säätelyn prosessit pääse sen takia toteutumaan kunnolla. Tällaisessa tilassa stressi alkaa hallitsemaan kehoa niinsanottujen stressikompensaatioiden muodossa, joiden avulla toimintakykyä ylläpidetään välttämättömällä tasolla elinvoimaisuuden samalla kuitenkin vähetessä. Kyse on taistelusta aikaa vastaan, jota ei voida voittaa. 

 

Stressikompensaatiot ilmentyvät myös kehon sidekudosrakenteissa, jotka hieman hämähäkin seittiä muistuttavalla tavalla samalla sekä yhdistävät, että peittävät kehon eri osia. Sidekudosverkosto mukatuuu kehon ja painovoiman väliseen taisteluun jäykistymällä, joka pakottaa kehoa pois linjauksestaan ja lisää lihasjännitystä entisestään. Lopputuloksena on itseään ruokkiva noidankehä, jossa rajoittuu niin liikkuminen kuin myös kyky ilmaista todellista minäänsä. Tällaisessa tilanteessa ihmisen koko psykofyysinen asenne jää loukkuun kehon omaan ”hämähäkin seittiin”. Rolfingissa onkin tarkoituksena vaiheittain auttaa kehoa löytämään tarkoituksenmukainen tuki painovoimasta, jotta painovoimaa vastaan kannattelusta voidaan päästää irti ja siten myös peruuttaa kudosrakenteissa tapahtuneita kielteisiä muutoksia. Rolfingille tyypillisellä käsittelyllä stimuloidaan ryhtiin vaikuttavaa asentotuntojärjestelmää. Kyse on kuuntelevasta käsittelystä, joka on ikäänkuin keskustelua hermojärjestelmän kanssa ilman varsinaista manipulaatiota. Hermojärjestelmä vastaa oikeanlaiseen kosketukseen mm. muuttamalla myofaskiaalisten (lihas ja sen sidekudos-) komponenttien jännitystä.

 

Liikekoulutus on yhtä tärkeä osa Rolfingia kuin manuaalinen käsittely. Sen avulla on tarkoitus työstää liikeorientaatiota eli tapaa, jolla keho valmistautuu liikkumaan. Liikeorientaatio on ikäänkuin ryhdin seuraava vaihe, jolla keho valmistautuu tietynlaiseen tarkemmin määriteltyyn liikkeeseen. Ryhti itsessään on pikemminkin potentiaali liikkeelle. Perinteisin tapa tehdä Rolfingia on systemaattinen 10:stä hoitokerrasta koostuva sarja. Hoitosarjan kullakin sessiolla on oma teema sekä tavoitteet ja niiden järjestys on luotu siten, että yhdellä sessiolla aikaansaadut muutokset valmistavat kehoa (ja henkilöä) aina seuraavaan sessioon. Sarjan ensimmäiset seitsemän sessiota keskittyvät kukin tiettyyn kehon alueeseen ikäänkuin ”avatakseen solmuun mennyttä kehon kudosten ja toimintojen verkostoa”. Kolmella viimeisellä kerralla puolestaan keho ”punotaan uudestaan kokonaiseksi entistä eheämpänä” työstämällä kehon rakenteen tai toiminnan yksilöllisiä avaintekijöitä. 10. hoidon sarja ei ole kuitenkaan ainoa Rolfingin toteutustapa, vaan ongelmia voidaan työstää myös epämuodollisella tavalla, jossa hoidon rakenne muotoutuu enemmänkin asiakkaan ilmaiseman tarpeen pohjalta.

 

Rolfing sopii erityisen hyvin tilanteisiin, joissa vaiva on jäänyt elämään kehoon ja omatoimisella harjoittelulla tai suoraviivaisemmilla terapioilla ei saada toivottua vastetta. Rolfingilla hoidetaan hyvin spesifisiäkin vaivoja, mutta mitään ongelmaa ei työstetä irrallaan kehon kokonaisfysiologiasta. Huomioimalla yhteenkin kehonosaan (tai muuhun ongelmaan) liittyvän stressin kokonaisvaltaisen luonteen voidaan saada kestävämpiä tuloksia. Tällaisella lähestymistavalla apua vaivaansa saaneet saattavat havahtua voivansa paremmin kuin ennen vaivaan johtanutta loukkaantumista tai muuta tapahtumaa. Rolfingin ensisijainen tarkoitus onkin stressijoustavuuden kasvattaminen, minkä johdosta sen avulla tyypillisesti myös energisyys sekä yleinen hyvinvointi kasvaa.